Vasta jaettuna relevantti potilastieto on kaikkein tehokkainta

Potilastietoa päästään kunnolla hyödyntämään vasta sitten, kun tietoa jaetaan. Jotta näin käy, on niin potilaiden kuin hoitohenkilökunnan tiedettävä, miten paljon etua relevantista tiedosta on. Kathleen Aller, InterSystemsin terveydenhuollon ratkaisuihin keskittynyt johtaja, kävi esittelemässä suomalaisille kansainvälisiä esimerkkejä sote-tiedon hyödyntämisestä.

"Integrointikysymykset ovat erittäin ajankohtaisia muuallakin kuin Suomessa"

Onko mahdollista, että saisimme kerättyä samaan potilasrekisteriin julkiselta ja yksityiseltä puolelta kaikki mahdolliset tiedot, joilla on vaikutusta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin? Ja että mukana olisivat esimerkiksi sosiaaliset ongelmat ja vaikkapa työttömyysjaksot?

Kathleen Aller, InterSystemsin terveydenhuollon ratkaisuihin keskittynyt johtaja, on saanut vastattavakseen yleisökysymyksiä, joissa osaltaan tiivistyy hyvin suomalainen sote-keskustelu.

– Integrointikysymykset ovat erittäin ajankohtaisia muuallakin kuin Suomessa, Aller sanoo.

Aller oli pyydetty puhumaan potilashoidon päätöksenteosta ja potilasturvallisuuden parantamista datan avulla vuotuisille Verkostojohtamisen päiville Tampereelle.

Potilastiedon kerääminen ei ole teknisesti ongelma, vaikka tietoa kerättäisiin useista eri lähteistä. Ajantasainen ja monipuolinen data auttaa parantamaan potilashoidon päätöksentekoa ja potilasturvallisuutta – mutta, Aller korostaa, vain jos ihmiset haluavat jakaa ja käyttää jaettua tietoa.

Länsimaissa on yleistä, että potilas omistaa omat terveystietonsa. Suomessa potilastiedon arkistossa olevat potilastiedot ovat sen terveydenhuollon toimijan käytössä, joka on ne tallentanut. Tietojen luovutus terveydenhuollon yksiköiden välillä edellyttää aina hoitosuhdetta ja potilaan suostumusta.

Kuinka minä hyödyn?

Yleisökysymyksen vastauksen voi siis tiivistää sanomalla, että kyllä, tietoa voi hakea ja yhdistää lukuisilta eri toimijoilta mutta samalla joudumme vahvistamaan jakamisen kulttuuria: sekä potilaiden että eri toimijoiden on oltava halukkaita tiedon jakamiseen.

– Ihmisten on koettava, että tiedon jakaminen hyödyttää heitä.

Yleisesti ottaen ihmiset eivät halua, että heidän tiedoillaan rahastetaan. Mutta jos esimerkiksi syöpäpotilas vakuuttuu, että hänen tietojaan käytetään aiempaa paremman syöpähoidon etsimiseen, hän on valmis luovuttamaan tietonsa.

Potilaan on voitava luottaa siihen, että tieto pysyy luottamuksellisena ja että sitä hyödynnetään asianmukaisesti.

Aller seuraa tarkkaan, mitä Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa parhaillaan tapahtuu. Osavaltiossa on vahva kulttuuri yhdistää ja jakaa kaikkea saatavissa olevaa tietoa, niin sosiaali- kuin terveyspuolelta.

– Odotan, että saamme Oregonista tuloksia.

Jakamisen advokaatteja

Aller oli koonnut omaan osuuteensa puheenvuoroja ihmisiltä, jotka kommentoivat potilastiedon jakamista. Heistä yksi kertoi videolla huumeiden kanssa kamppailevasta nuorestaan, joka on joutunut teho-osastolle yliannostusten takia.

Hän on suunnattoman helpottunut siitä, että nuoren potilastiedot siirtyvät saumattomasti hoitoringille sekä läheisille, jotka saavat ilmoitukseen puhelimeensa, jos nuori joutuu ensiapuun tai teho-osastolle.

Tiedon jakamisen advokaatteja on runsaasti muutenkin Rhode Islandin osavaltion terveydenhuoltojärjestelmässä on otettu käyttöön viestijärjestelmä ilmoittamaan potilaan tilanteen muutoksista.

Tiedon jakamisen puolestapuhujia ovat esimerkiksi keskosten vanhemmat. Jos keskoskaappihoidon jälkeen kotiutuville vauvoille tulee ongelmia ja heidät pitää viedä sairaalaan, tuttu keskososaston henkilöstö saa tästä automaattisesti tiedon. He pystyvät valmentamaan vanhempia jatkohoidossa, jotta ensiapuvierailuilta vältyttäisiin.

Ajan ja rahan säästöä

Aller huomauttaa, että sitä mukaa kun ihmiset huomaavat tiedon jakamisen hyödyllisyyden, myös myöntyväisyys jakamiseen kasvaa.

Asiakkaat ovat tyytyväisiä, kun hoito sujuu vastaanotolta toiselle siirryttäessä eikä samoja asioita tarvitse toistaa eri ihmisille eikä täyttää jälleen uutta kaavaketta.

Myös hoitohenkilöstön sitoutuminen tiedon jakamiseen kasvaa, kun esimerkiksi kotihoidossa ei mennä suotta tapaamaan asiakasta, joka onkin joutunut sairaalaan. Samalla säästetään aikaa ja rahaa.

Rahaa olisi mahdollista säästää myös laboratoriokokeissa ja röngenkuvissa, jos ne olisivat eri toimijoiden jaettavissa ja käytettävissä.

Fiksu analytiikka avuksi

Kun kaikki potilastieto integroidaan, dataa on paljon.

– Hoitohenkilöstö ei pystyisi lukemaan sitä kaikkea. On tärkeää, että analytiikan avulla saadaan nopeasti selville, mikä on relevanttia tietoa juuri tässä tapauksessa. Vasta silloin tietoa oikeasti hyödynnetään.

Aller korostaa, että jotta potilasdataa arkisessa työssä hyödynnetään, sen on oltava helposti käytettävissä. Jos tiedon hakemiseen menee aikaa ja mikäli on epävarmaa, onko tarvittavaa tietoa edes tallessa, datalla ei ole merkitystä.

– Kun tiedon integrointi onnistuu, hoitohenkilöstön ei tarvitse tietää, mistä ohjelmasta tieto on peräisin. Me olemme onnistuneet silloin, kun olemme näkymättömiä.

Kathleen Aller

New Yorkin ja Oulun malliin

Aller kertoo esimerkin datan monipuolisesta hyödyntämisestä New Yorkin osavaltiosta, jossa potilasdataa hyödynnetään myös tulevan ennustamiseen, oli kyseessä sitten vaikkapa riski potilaan sydänkohtauksen uusimiseen, kroonisen sairauden etenemiseen tai tulevan hoidon kustannusarvioihin.

Edistyneen data-analytiikan ja ennusteiden ansiosta esimerkiksi teho-osastokäynnit ovat tuntuvasti vähentyneet.

Miten tämä käytännössä tehdään?

New Yorkin kaupungin ja Long Islandin alueen väestön, kaikkiaan yli 20 miljoonan potilaan tiedot yli 500 eri organisaatiosta, kootaan terveydenhuollon yhteentoimivuusalustalle. Tiedot ovat reaaliaikaisia, ja hoitohenkilöstö saa kokonaisnäkymän menneistä tapahtumista ja nykyisistä hoidoista.

Riskimalleissa ja ennusteissa ovat mukana terveyteen vaikuttavat tekijät, kuten potilaan tupakointi. Ennusteessa otetaan huomioon myös potilaan ikä, oheissairaudet, sosioekonomiset tekijät, lääkitykset sekä laboratoriotulokset.

Yhteentoimivuusalusta käyttää InterSystemsin HealhtShare-ratkaisua, joka on käytössä myös esimerkiksi Britanniassa Etonissa Lincolnshire Health and Care (LHAC) -sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa. Sen hoitohenkilöstö saa käyttöönsä potilaiden ja asiakkaiden tiedot yli organisaatio- ja järjestelmärajojen.

Suomessa samaa yhteentoimivuusalustaa käyttää muun muassa Oulun OYS TestLab. Julkinen ja yksityinen sektori kokeilevat Oulussa yhdessä tuotteitaan ja ratkaisujaan todenmukaisessa ympäristössä. Palaute testilaboratorion kokeilusta on ollut erittäin myönteinen.

Parasta mahdollista dataa

Aller huomauttaa, ettei integroitua hoitojärjestelmää hetkessä rakenneta. Kulttuuria on uudistettava ja ymmärrettävä, että potilaat osallistuvat yhä aktiivisemmin oman hoitopolkunsa toteuttamiseen. Terveydenhuollon eri toimijoiden on opittava tekemään yhä tiiviimpää yhteistyötä.

– Toimivaa integroitumista tukee innovatiivinen teknologia, Aller muistuttaa.

Hän lisää, että jos sosiaali- ja terveydenhuollossa halutaan tehdä parasta mahdollista tulosta, on myös datan laadun oltava parasta, hoidon kannalta relevanttia.

Suomessa sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistamisessa yksi keskeisistä tavoitteista on laadukkaan ja oikea-aikaisen hoidon tarjoaminen kustannustehokkaasti sitä tarvitseville. Tarve nähdä potilaan tiedot yli organisaatio- ja järjestelmärajojen on hyvin ajankohtaista.

Aller huomauttaa, että Suomella on kaikki mahdollisuudet onnistua integraatiossaan. Hän perustelee näkemystään koulutetulla ja suhteellisen homogeenisella väestöllä.

– Suomalaiset muodostavat melko pienen mutta kuitenkin tarpeeksi suuren väestön skaalautuvuutta ajatellen.

– En osaa sanoa, missä päin maailmaa nyt olisi paras mahdollinen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä, mutta teillä on kaikki mahdollisuudet integroida sellainen.